Iggy Pop ja ensimmäinen luento

Suunnitelmani opiskella suomen kielen kursseja näyttäisi näin aluksi olevan onnistunut. Tänään kymmeneltä seisoin pikkuruisen luokan edessä ja odotin, että tunti alkaisi. Pian paikalle tuli tyttö, joka paljastui paikalliseksi suomen kielen opiskelijaksi. Juttelimme hiukan ja kaksi muuta opiskelijaa ilmaantui myös paikalle. Lopulta myös opettaja saapui ja oi mikä ilmestys hän olikaan: pitkät vaaleat hiukset, ruskettunut iho, vaaleanpunaista huulipunaa. Hän oli kuin naispuolinen Iggy Pop.

Kurssi alkoi ja ensimmäisen puolen tunnin ajan pysyin melkein kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Kurssin nimi on suomalais-ugrilainen filologia ja ensimmäiseksi opettaja ilmoitti, että kurssin teema on melankolia. Sen jälkeen hän puhui teoksista, jotka käsittelevät melankoliaa. Suurin osa niistä ei ollut suomalaisia tai unkarilaisia tai mitenkään suomen sukukieliin liittyvää, mutta ehkä rajoittunut kielentaitoni esti minua tajuamasta yhteyttä. Ehkä melankolia on niin suomalais-ugrilainen luonteenpiirre, että sitä voi tarkastella monelta eri näkökantilta.

Lopputunnin ajan nyökkäilin ja teeskentelin ymmärtäväni kun Iggy papatti italiaa matalalla äänellään. Tunnin jälkeen kysyin muilta oppilailta, mitä kurssi oikeastaan sisältää ja sain tietää, että kurssi on kaksiosainen: ensimmäinen osa käsittää tunnilla käsiteltävät tarinat, joissa on aiheena joko melankolia tai muodonmuutokset. Toisen osan sisällöstä minulla ei vieläkään ole mitään hajua.

                                                                                                   

Muut oppilaat vaikuttivat mukavilta ja koska meitä oli luokassa vain neljä, heihin oli helppo tutustua. Tavoitteemme käyvät sopivasti yhteen, sillä haluan puhua italiaa ja he haluavat oppia suomea. Vaikka oma italiani on vielä lapsenkengissä, heidän suomensa oli myös aika takeltelevaa, mikä on varsin ymmärrettävää kolmen vuoden kandinopintojen jälkeen.

Minulle suomen puhuminen selvästi ja hitaasti oli lopulta aika hankalaa. Minusta tuntui lisäksi, että teen heille karhunpalveluksen, jos puhun vain yleiskieltä. Voisin opettaa heille paljon: esimerkiksi nähdä-verbin yksikön ensimmäisen persoonan imperfekti ei nimittäin ole näin vaan näkkiin. Nähtäväksi jää saanko istutettua Italiaan Oulun murteen etäpesäkkeen.