Pala kerrallaan asiat loksahtelevat paikoilleen,
ja arjen rutiinit uurtuvat syvemmäksi. Muihin vaihtareihin on helppo tutustua,
sillä kaikki ovat samassa tilanteessa ja olen tavannut monia italialaisia,
jotka ovat kiinnostuneet Suomesta.
Hiukan harmittaa, että minun, saksalaisen ja
montenegrolaisen yhteiselo päättyy vähän yli viikon päästä, sillä talon
omistaja tulee takaisin ja tarvitsee huoneet käyttöönsä. Tähän asti tämä paikka
on ollut oikea onnenpotku, sillä täällä olen tuntenut olevani kotona.
Äsken sytytimme kaasu-uunin ja uunissa porisee
valkoisen leivän päälle pilkottuja tomaatteja, valkosipulia ja mausteita.
Ruoalla taitaa olla jokin italialainen nimi, mutta en nyt tähän hätää muista
sitä. Uunin sytyttäminen ei ollut aivan helppoa, mutta pienellä yrittämisellä
Andreas sai liekin sytytettyä.
Huomenna minulla on uusintaottelu Iggy Popin
kanssa ja toivottavasti silloin ymmärrän vähän enemmän siitä, mitä hän sanoo. A
dopo!
p.s. kaasu-uuni poltti leivät altapäin, mutta
mustan narskuvinakin ne olivat varsin makoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti