Elämysmatkailua Sisiliassa – Palermo

Matkapäivään-blogi kävi valloittamassa Sisilian neljän toiminnantäyteisen päivän aikana. Kartalle piirrettiin reitti Palermosta Cataniaan, sieltä Taorminaan ja takaisin. Seuraavien päivien aikana kerrataan retken kohokohdat ja muistamisen arvoiset asiat. Päiväreissuista poiketen yritän panostaa blogiin ja yhdistää kuvat ja tekstin tarinaksi, joka välittää jotakin myös muille kuin minulle.

Lentokoneemme laskeutui siis Palermoon aikaisin lauantaiaamuna ja heti lentokoneesta astuttaessa tunsi, miten Sisilia eroaa Pohjois-Italiasta, tai ainakin Bolognan alueesta. Lämmintä oli päälle viisitoista astetta ja pipon sai pakata takaisin laukkuun. Myös luonnonmaisema oli jylhempi ja huomio kiinnittyi  rannikon korkeisiin kallioihin, jotka seisoivat merta vastassa.

Taksi asemalta kaupunkiin tuli lopulta maksamaan neljäkymmentä euroa, mutta meitä oli viisi maksumiestä, joten verrattuna 5,8 maksavaan lentokenttäbussiin tarjous oli ihan tarpeeksi hyvä. Ensivaikutelma kaupungista oli se, että olin tullut aivan eri maahan. Rakennukset olivat vanhoja ja ränsistyneitä, ja infrastruktuuri ylipäänsä oli rapautunutta. Katujen varsilla tyhjät ikkunat tuijottivat hylätyistä taloista ja syrjäisempien katujen varsille oli ilmaantunut pieniä kaatopaikkoja.

Tunnelma oli siis rikkaan pohjoisen jälkeen köyhä ja sen myötä hivenen epäilyttävä. Tämä ei tarkoita, etteikö Palermo olisi kokemisen arvoinen. Suorastaan päinvastoin. Mieleeni jäi kolme erilaista tapaa nauttia Sisilian Mogadishusta, kuten eräs retkikuntamme jäsen sen nimesi.

Matkamme alamaailmaan alkoi Palermon katakombeista, joihin oli kerätty vainajia 1800- ja 1900-luvuilta. Kolmen euron sisäänpääsymaksun hinnalla pääsi – tai joutui – kävelemään ohuita käytäviä, joiden seiniltä kuolleet tuijottivat turistia. Kokemus pisti ajattelemaan, mutta herkempien kannattanee jättää se välistä.

Ennen lähtöä kiersimme Teatro Massimon, Palermon kuuluisan teatterin. Parinkymmenen minuutin kierroksen aikana opas esitteli meille päänäyttämön, lämpiön ja muita teatterin arkkitehtonisia ihmeitä. Hintaa lystille tuli viisi euroa, mutta vilaus Joutsenlampea harjoittelevista ballerinoista oli yksistään sen arvoinen.

Illalla suuntasimme Mogadishun sydämeen, Pub Ballaròon, jonka piti olla paikallisen opiskelijaelämän keskus. Pimeiden sivukujien jälkeen näimme neonvalohohtoisen kuppilan, jonka ympärillä ja sisällä käytiin huumekauppaa varsin avoimesti. Paikalliseen elämänmenoon tottumattomina joimme yhdet oluet ja läksimme pikapikaa takaisin katuvalojen Palermoon.

Lupauksista huolimatta kuvat ja teksti eivät tällä kertaa kohdanneet, mutta lopuksi muutamia tunnelmakuvia Palermosta ja sen läheltä. Lisää tarinoita lähitulevaisuudessa.