Papupata porisee

Tämä blogi käsittelee nykyään vain minun ja vuokraisäntäni välistä suhdetta. Onneksi minua odottaa autuas viikonloppu, kun molemmat kämppikseni lähtevät viikonlopuksi kotiin kotiin. Toinen ilonaihe on se, että laitoimme lämmityksen päälle, joten sisällä on jopa lämpimämpi kuin ulkona.

Tänä aamuna kävin taas vakiokeskustelun vuokraisäntäni kanssa. Hän on nykyään alkanut kutsua minua chiacchieroneksi, suomalaisittain papupadaksi. Istuin syömään aamiaista hänen kanssaan ja hän alkoi heti määrittelemään meidän suhdettamme. ”Huomaan, että olemme hyvin erilaisia ihmisiä”, ”Näen, että haluat olla omissa oloissasi”, ”En ole koskaan nähnyt sinun nauravan”. Nyökkäilin ja söin paahtoleipääni. Kuulen samat asiat joka päivä.

Oikeastaan pidän Luigista, vuokraisännästäni, mutta ehkä hän on oikeassa siinä, että olemme hyvin erilaisia ihmisiä. Hänen yrityksensä saada minut puhumaan johtavat siihen, etten edes halua aloittaa keskustelua hänen kanssaan, koska sille ei tule loppua. Omalla mittapuullani suhteemme on aivan normaali nelikymppisen vuokraisännän ja vähän nuoremman vaihtarin välinen suhde: vaihdamme muutamat ystävällismieliset sanat kun tapaamme ja välillä jopa käymme pitemmän keskustelun. Hänestä olen varmaan tavattoman töykeä.