Mieti hetkinen otsikon kysymystä. Voiko toiseen ihmiseen luottaa? Jos olet suomalainen, vastaus on todennäköisemmin kyllä kuin jos olet vaikkapa amerikkalainen tai italialainen. Kuten niin monen muunkin asian kanssa olen pitänyt sitä itsestäänselvyytenä, että kaiken kaikkiaan ihmiset ovat varsin rehellistä sakkia. Viime aikoina minun on pitänyt miettiä, onko asia todellakin näin.
Tänään muutin uuteen huoneeseeni, jossa minua ennen asui antikristus. Kutsuttakoon häntä nimellä lo spagnolo, sillä hän on Espanjasta. En tunne miestä, mutta vuokraisäntäni puheiden perusteella hän on paholaisen vanhin vesa. Hän ei kuuleman mukaan ole maksanut vuokraa kolmeen kuukauteen, on lainannut rahaa maksamatta takaisin ja rikkonut suihkunkin.
Asunnon vuokraus on ollut kuin huijarin käsikirjasta. Viikkoa ennen kuin saavuin tänne, vuokraisäntä lähetti viestin ja pyysi minua maksamaan ensimmäisen kuun vuokran etukäteen koska hänellä ei muuten olisi ollut rahaa maksaa laskuja. Vastustelin, koska tuntuu kummalliselta että työssäkäyvällä ihmisellä laskujen maksaminen olisi parista sadasta eurosta kiinni. Hän lupasi kirjoittaa minulle kuitin ja antaa avaimet. Vastoin parempaa tietoa suostuin. Pitäähän sitä ihmisiin nyt vähän luottaa.
Toissapäivänä hän kirjoitti, että lo spagnolo on tullut sairaaksi eikä voi lähteä huoneestaan. Kirjoitin takaisin, että hän voi mennä sairastamaan hotelliin ja minä muutan kuun ensimmäisenä päivänä kuten olimme sopineet. Hän lupaili, että espanjalainen jatkaa matkaansa ja että huone on tyhjä kun tulen.
Eilen vuokraisäntä pyysi minua käymään, jotta voisimme yhdessä "suostutella" espanjalaista lähtemään. Hän oli valmis antamaan lo spagnololle luvan nukkua keittiön lattialla. Tässä vaiheessa hälyskellot alkoivat jo viimeistään soida ja päätin antaa kannettavani ja kamerani ystävälleni säilytykseen, sillä tässä talossa ei ole lukkoja. Jos joku ei maksa vuokraansa ja valehtelee, mikä estää häntä kaappaamasta tavaroitani mukaansa kun lähtee. Vuokraisäntä vannoi, että lo spagnolo ei ole varas, korkeintaan vähän utelias, mikä tarkoittaa että hän saattaa käydä läpi toisten tavaroita, muttei ota mitään. Luottamus on hieno asia, mutta tyhmä ei tarvitse olla.
Tänä aamuna saavuin asuntoon kahdentoista jälkeen. Vuokraisäntä otti minut vastaan ja istuimme keittiöön. Huoneeni ovi oli kiinni ja espanjalainen oli siellä sisällä. Olin jo varma, että vaikeudet ovat vasta alussa ja luvassa on vähintään käsikähmä. "Lähden kahden aikaan", lo spagnolo ärisi oven takaa. Istuin keittiöön ja puolen tunnin päästä huoneeni ovi aukesi, antikristus astui ulos matkalaukkuineen ja lähti. Ei draamaa, ei kyyneleitä.
Nyt olen asettanut tavarani hyllyille ja kaappeihin. Kannettavani on vielä kaverillani, mutta ainakin nyt näyttää siltä, että joskus ihmisiin voi luottaa ja mikä näyttää huijaukselta voi ollakin vain epätodennäköisten asioiden summa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti