Pisan kirous on murrettu – puoliksi

Vaihto-opiskelullisista syistä lauantain Pisan-matka siirtyi täksi sunnuntaiksi. Tämän määränpään kirous aiheutti ainakin sen, että yksi neljästä matkamiehestä nukkui pommiin, eikä päässyt matkalle mukaan. Aamu oli yksi kylmimmistä Bolognassa tähän mennessä, sillä aseman lämpömittari näytti vain yhtä astetta. Kylmä sumu teki ilmasta vielä kalsevamman.

Tavoitteena oli käydä sekä Luccassa että Pisassa, mutta emme lopulta ehtineet kuin Pisaan, sillä halusimme kiivetä vinoon torniin ja meidän vuoromme oli vasta parin tunnin päästä siitä, kun ostimme liput. Pisalle täytyy nostaa hattua siitä, että torniin kipuaminen oli järjestetty suorastaan saksalaisen tehokkaasti. Lipunmyynnistä sanottiin aika, jolloin torniin voi nousta, joten meidän ei tarvinnut seistä turhaan jonossa odottamassa, vaan pystyimme kiertelemään kaupunkia.

Vinoon torniin nousu oli hieno kokemus, sillä kierreportaat heittivät harhaan aina sen mukaan, millä puolella tornia oltiin. Hintaa lystille tuli 15 euroa, mutta yritän aina ajatella, että jotkut maksavat satoja ja tuhansia euroja matkastaan Italiaan ja minä maksoin vain paikallisjunan.