Mustalaiskirous

Nuorempana en uskonut, että ihmiset voivat lihoa. Laihtuminen oli samanlainen myytti. Se korkeintaan sattui jollekin kaukaiselle sukulaiselle tai kaverin kaverille. Onneksi näin aikuisena olen tullut järkiini ja huomannut, että ihminen voi lihoa. Laihtumiseen tosin en usko vieläkään.

Armeijan terveystarkastuksessa jääkäri otti painoni ylös ja huikkasi sen sihteerille. ”55 kiloa.” – ”65 kiloa?” – ”Eiku 55.” Nykyään painan varmaan tuon 65 kiloa, joten vaaka todistaa lihomattomuusteoriani vääräksi.

Epäuskoni liittyy varmaan siihen, millaiselle kehotyypillä minua on siunattu. Nuorena join pullon kokista päivässä ja söin sipsipussin alkuruokana. Painoni ei silti koskaan noussut, ehkä siksi, että olen aina pitänyt ruokaa enemmänkin poltto- kuin nautintoaineena.

Joku saattaa syödä donitsin ja lihoo kaksi kiloa yön aikana. Joku toinen saattaa käydä kerran salilla ja herätä lihaskimppuna. Minä voin tehdä molempia ilman mainittavaa vaikutusta. Olen alkanut epäillä, että kyseessä on mustalaiskirous.