In bocca al lupo!

Ensimmäiset arkipäivät Bolognassa on kohta vietetty ja ne ovat muistuttaneet kovasti toisiaan. Kiihtyvällä tahdilla olen soitellut ilmoituksista, joissa tarjotaan huonetta vuokralle. Eilisistä kahdesta katsomastani asunnosta yhdestä olen saanut vastauksen, että he ottavat jonkun muun vuodeksi asumaan. Toinen ei ole vastannut puheluihin tai viesteihin.

Saksalainen vaihtari neuvoi minua valehtelemaan, että aion olla Bolognassa vuoden ajan, jolloin huoneen löytäminen olisi helpompaa. Aluksi ajattelin, että eihän se olisi oikein, mutta moraali rappeutuu nopeasti, kun yöt kylmenevät. Toisaalta voin asua tässä asunnossa, jossa nyt olen, aina 13. päivään lokakuuta, mikä tarkoittaa, että minulla on vielä kokonainen viikko aikaa soitella ja etsiä.

Tänään kävin katsomassa asuntoa, joka ikävä kyllä on vuokralla vasta marraskuun alusta alkaen. Asuntoa näytti minulle Luigin ja Woody Allenin lehtolapsi, joka ensimmäiseksi kysyi olenko janoinen ja tarjosi vettä. Epäluuloisena katsoin, että lähdevesipullo oli avaamaton ja odotin, että hän ottaa ensimmäisen huikan.

Seuraavan puolen tunnin ajan mies raapi päätään ja selitti nopeaan tahtiin, mikä edellisissä vuokralaisissa oli ollut vikana. Yksi oli kuulemma pitänyt oveaan kiinni, ja toinen oli tehnyt ruokaa yksin. Itse hän ei pidä ruoanlaittamisesta, joten hänestä on mukavaa laittaa ruokaa yhdessä muiden kanssa. Tai siis se, että muut laittavat ruokaa hänelle. Tuolla määritelmällä minäkin suorastaan rakastan ruoanlaittoa.

Suden suuhun, in bocca al lupo, sanoivat jo antiikin roomalaiset. Saman onnentoivotuksen minulle sanoi myös edellinen mies, jolle soitin asunnosta ja joka kertoi haluavansa vuokralaisen vuodeksi.

p.s. kaupasta löytämäni lajitelma erilaisia lihasärpimiä oli herkullinen.