Pyörän hankkiminen on Bolognassa helppoa. Toimivan
kulkupelin voi saada kympillä, jos tietää oikeat ihmiset. Via Zambonilla, jonka
varrelle Bolognan yliopisto keskittyy, seisoo karvaisia italialaisia, jotka seisovat
sivukujan suulla ja kuiskailevat ohimeneville ihmisille.
”Bici, bici”, he sanovat. ”Pyöriä, pyöriä.” En ole
vielä ostanut pyörää, sillä minulla ei vielä ole asuntoa, mutta kunhan sen
löydän niin saatan käydä kauppaa näiden myyntimiesten kanssa. On julkinen
salaisuus, että pyörät ovat varastettuja, mutta aina ei toki ole näin: joskus
pyörä varastetaan vasta kun ostaja on antanut rahat. Pyörätrokareilla nimittäin
on kertoman mukaan katkaisupihdit, joilla he katkovat lukot, minkä jälkeen
ostaja on pyörän onnellinen uusi omistaja.
Eilen katsomassani asunnossa asui mukavanoloinen
pariskunta, jotka halusivat harjoitella englantia, mutta tänään he lähettivät
viestin, että olivat valinneet huoneeseen jonkun tytön. Viestissä he pahoittelivat
kovasti valintaansa ja halusivat tavata myöhemmin. En ole aivan varma, onko
tämä italialaista kohteliaisuutta vai yritys syödä pelkät kirsikat kakun
päältä.
Tänään kävin katsomassa myös kahta muuta asuntoa,
joista toisessa asui Blink-182:n rumpali ja toisessa italialainen lääkäri.
Jälkimmäisen ongelma on se, että se on kaukana kaupungista, mutta huone
itsessään oli todella hieno. Hintaa huoneelle Bolognassa tulee kuukaudessa
hintaa noin 400–500 euroa, joten asumisella ei täällä säästä. Huomenna soitan
heille ja kuulen, miten pikadeittimme olivat menneet ja saanko ruusun
ruususeremoniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti