Kuvia Bardonecchiasta ja tarinoita itseluottamuksesta

Kun suomalainen sanoo, että hän osaa jotakin hyvin, se tarkoittaa yleensä, että hän osaa asian hyvin. Luultavasti todella hyvin. Jos suomalaisen suusta kuuluu ”En minä nyt erityisen hyvä ole”, se voi tarkoittaa, että hän on todella hyvä tai sitten sanojensa mukaisesti ei erityisen hyvä.

Matkoillani olen törmännyt muiden kulttuurien tapaan markkinoida itseään. Päällimmäisenä mieleen nousee Suomessakin käyneet englantilaispojat, joiden kanssa kielimuuri kävi joskus ilmeiseksi. Etenkin toisella heistä on joko rautainen itseluottamus tai rautaiset silmälaput. Ennen luistelureissua hän sanoi olevansa varsin hyvä luistelemaan. Hän ei ollut.

Suomessa hän kertoi olevansa varsin hyvä ampumaan. Hän ampui kaikki ohi. Melkein samaan hengenvetoon hän kertoi olleensa hyvä soittamaan kitaraa. Kun hän tarttui soittimeen, siitä ei välttämättä näkynyt jälkeäkään. Tässä vaiheessa säädin kielelliset vastaanottimeni uuteen asentoon ja tajusin, että kyseessä ei välttämättä sittenkään ole ne edellä mainitut rautaiset silmälaput vaan vain erilainen tapa ilmaista sama asia. Minun pitää vaan osata siirtää ylisanat jatkumolla oikeaan paikkaan: ’varsin hyvä’ on ’oikeastaan aika huono’, ’todella hyvä’ on ’ihan ok’, ’suorastaan virtuoosimaisen täydellinen’ on ’ihan hyvä’.

Lopuksi myös pari kuvaa Bardonecchian kauniista maisemista.