Valehteleminen on oikeastaan aika helppoa.
Totuuden kiertäminen on vielä helpompaa. Tänään kerroin ainakin kolme valhetta,
kolmelle eri ihmiselle. Kadun niistä ainoastaan yhtä.
Ensimmäisen valheen kerroin keskipäivällä nuorelle
asunnonvuokraajalle, joka etsi huumeluolaansa uutta asukasta. Asunto oli varsin
kaukana keskustasta, mutta se ei ollut sen suurin ongelma. Ulko-ovi ei mennyt
kiinni, sisällä oli likaista ja vuokrattavassa huoneessa oli rispaantunut
vuodesohva, joita näkee yleensä vain rantojen miesten kesähuviloina. Senkin
edellinen vuokralainen oli viemässä pois.
Lisäksi asunnossa oli kaksi koiraa, joista toinen
oli suloinen pikku ruttunaama, joka osoitti kiintymyksensä nylkyttämällä
jalkaani. Toista hurttaa omistaja ei päästänyt ulos, vaikka se kamppaili
kovasti päästäkseen tuhoa… tutustumaan minuun. Valhe numero uno: ”Tämä asunto
on oikein kiva. Haluaisin muuttaa siihen.”
Toisen valheen kerroin muutamaa tuntia myöhemmin
eräälle toiselle vuokraisännälle. Asunto oli tilava ja aivan asuttava ja siitä
pääsi korkean kerrostalon katolle, josta näki koko kaupungin. Pelkästään tuon
katon takia haluaisin asua siellä. Hän kysyi, kuinka pitkäksi aikaa haluaisin
tehdä sopimuksen. Katsoin häntä silmiin ja sanoin valheen numero due: ”Opiskelen
täällä kaksi lukukautta.”
Kolmas tapaus ei varsinaisesti ollut valhe, mutta
ei aivan täysin tottakaan. Se on myös ainoa, joka harmittaa. Läheltä
yliopistoa, hurmaavien kujien takaa löysin asunnon, jossa asui kaksi
mukavanoloista italialaismiestä. Asunto oli tilava, joskin vähän varjoisa.
Jutellessamme kävi ilmi, että toinen vuokralaisista opiskelee latinaa Bolognan
yliopistossa, mihin tietenkin tarrasin ja kerroin, että olen opettanut
lääketieteen latinan kurssia yliopistossani.
Tunsin, että erotuin edukseni monista ihmisistä,
jotka kävivät katsomassa taloa, mutta asukkaat vaikuttivat mukavilta ja heille
valehteleminen tuntui ikävältä. Valhe numero tre oli vastaus kysymykseen siitä,
kuinka kauan aion asua talossa: ”Minulla on sopimus Bolognan yliopiston kanssa
yhdeksäksi kuukaudeksi. Sen jälkeen haluaisin työskennellä Bolognassa.”
Molemmat ovat totta siinä, että vaihtosopimus
Bolognan yliopiston kanssa todellakin on yhdeksän kuukauden mittainen. Sopimus
oman yliopistoni kanssa tosin on vain tammikuun puoleen väliin. Ja mitä tulee
työskentelyyn, kukapa ei haluaisi tehdä töitä Bolognassa.
Valheideni lyhyet jäljet nähdään parin päivän
päästä, sillä vuokranantajat lupasivat, että silloin heille voi soittaa ja
kysyä, kuka asuntoon muuttaa. Huumeluolasta tosin luvattiin soittaa tänään,
mutta minusta tuntuu, että he löysivät jonkun sopivamman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti