Huojuva talo

Asunto numero due, tunnetaan myös nimellä huojuva talo. Nimen alkuperä on aika itsestään selvä, sillä kun kävelee ohutta käytävää pitkin tuntuu kuin talo heiluisi jalkojen alla. En ole vielä päässyt varmuuteen siitä, johtuuko se minusta vai talosta.

Tänään heitin hyvästit ensimmäiselle asunnolleni keskusaseman läheisyydessä ja muutin syvemmälle kaupunkiin, ympärysmuurin sisäpuolelle. Nappasin reppuni ja laukkuni kantoon ja kävelin kaupungin läpi hakemaan avaimet uudelta vuokraisännältäni, joka vaikuttaa niin sanotusti likaiselta leipurilta. Puhtaat jauhot pussissa ja sitä rataa.

Huoneen vuokraajat täällä ovat aivan oma ihmisluokkansa. Ensimmäisen asunnon Fulvio oli oikein mukava miekkonen ja rehellinenkin vielä. Tämän huoneen mies puhuu englantia, mikä antaa aihetta epäilyyn. Kun hain avaimen, hän sanoi, että koko kerrostalon omistaja saattaa vastaan tullessaan kysyä, kuka olet. Vuokraisäntäni mielestä miehelle ei pidä vastata, koska eihän se hänelle kuulu.  Kuka tietää, mistä tässäkin on lopulta kyse.

Lähetin myös kolmannen huoneeni vuokraajalle eilen postia. Jos muistatte, kyseessä on neuroottinen Luigi, joka puhuu taukoamatta ja haluaa vuokralaisekseen kokkaavan siivousintoilijan. Onneksi hän ei tiedä, että imuroin yhteensä kaksi kertaa koko sinä aikana kun olin Australiassa ja että bravuurini keittiössä on keitetyt kananmunat.

Yhtäkaikki mies vastasi minulle ja kertoi elämäntarinansa ja kysyi haluanko käydä jossakin tänä viikonloppuna. Ehdotuksina hänellä oli ostosten tekeminen sekä lentopallo-ottelu. En ole vielä vastannut hänelle, sillä totta puhuakseni minua hiukan pelottaa. Missä on normaalit vuokranantajat, jotka haluavat vain rahaa eivätkä uutta sydänystävää?