Suunnitelmani opiskella suomen kielen kursseja
näyttäisi näin aluksi olevan onnistunut. Tänään kymmeneltä seisoin pikkuruisen
luokan edessä ja odotin, että tunti alkaisi. Pian paikalle tuli tyttö, joka
paljastui paikalliseksi suomen kielen opiskelijaksi. Juttelimme hiukan ja kaksi
muuta opiskelijaa ilmaantui myös paikalle. Lopulta myös opettaja saapui ja oi
mikä ilmestys hän olikaan: pitkät vaaleat hiukset, ruskettunut iho,
vaaleanpunaista huulipunaa. Hän oli kuin naispuolinen Iggy Pop.
Kurssi alkoi ja ensimmäisen puolen tunnin ajan
pysyin melkein kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Kurssin nimi on
suomalais-ugrilainen filologia ja ensimmäiseksi opettaja ilmoitti, että kurssin
teema on melankolia. Sen jälkeen hän puhui teoksista, jotka käsittelevät
melankoliaa. Suurin osa niistä ei ollut suomalaisia tai unkarilaisia tai
mitenkään suomen sukukieliin liittyvää, mutta ehkä rajoittunut kielentaitoni
esti minua tajuamasta yhteyttä. Ehkä melankolia on niin suomalais-ugrilainen
luonteenpiirre, että sitä voi tarkastella monelta eri näkökantilta.
Lopputunnin ajan nyökkäilin ja teeskentelin
ymmärtäväni kun Iggy papatti italiaa matalalla äänellään. Tunnin jälkeen kysyin
muilta oppilailta, mitä kurssi oikeastaan sisältää ja sain tietää, että kurssi
on kaksiosainen: ensimmäinen osa käsittää tunnilla käsiteltävät tarinat, joissa
on aiheena joko melankolia tai muodonmuutokset. Toisen osan sisällöstä minulla
ei vieläkään ole mitään hajua.
Muut oppilaat vaikuttivat mukavilta ja koska meitä
oli luokassa vain neljä, heihin oli helppo tutustua. Tavoitteemme käyvät
sopivasti yhteen, sillä haluan puhua italiaa ja he haluavat oppia suomea.
Vaikka oma italiani on vielä lapsenkengissä, heidän suomensa oli myös aika
takeltelevaa, mikä on varsin ymmärrettävää kolmen vuoden kandinopintojen
jälkeen.
Minulle suomen puhuminen selvästi ja hitaasti oli
lopulta aika hankalaa. Minusta tuntui lisäksi, että teen heille
karhunpalveluksen, jos puhun vain yleiskieltä. Voisin opettaa heille paljon: esimerkiksi
nähdä-verbin yksikön ensimmäisen
persoonan imperfekti ei nimittäin ole näin
vaan näkkiin. Nähtäväksi jää saanko istutettua
Italiaan Oulun murteen etäpesäkkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti