perjantai 10. helmikuuta 2012

Welcome to the Hotel San Tomaso


Istun hotellin sängyllä. Vastapäisellä sängyllä makaa milanolainen mies, joka nykii konemaisesti. Välillä hän nostaa kätensä ilmaan kuin rock-konsertissa ja tanssii musiikin mukaan. Kukaan muu ei kuule tätä musiikkia. Ehkä.

Saavuin Hotel San Tomasoon eilen ja paikka vaikutti varsin mukiinmenevältä hintaansa nähden. 18 euroa neljän hengen jaetusta huoneesta on hyvä hinta, varsinkin kun ottaa huomioon Milanon hintatason.

Huoneessa oli aasialaisen näköinen mies, joka kertoi olevansa Afganistanista. Kun kerroin olevani Suomesta, hän kysyi puhunko norjaa. Vastasin ruotsiksi ja puhuimme hetken kummallista sekakieltä, johon kuului osasia englannista, italiasta, ruotsista ja norjasta.

Kierreltyäni kaupungilla palasin huoneeseen ja pian ovesta astui seuraava asukas. Sisääntulo oli kuin kesäteatterinäytelmästä: pitkä ja laiha lommoposki asteli sisään päätään kummasti ketkuttaen. Hänen huulilleen oli jähmettynyt pieni virne, joka leveni aina kun hän vastasi kysymyksiini.

”Milanosta”, hän sanoi kuin se olisi ollut parempikin vitsi. Sitten hän alkoi pyörittää kättään ja tanssia paikoillaan. En ollut varma, oliko kyseessä pakkoliikkeet vai verryttely. Nähtyäni hänen sadetanssinsa en tullut kysyneeksi ainoaa kysymystä, johon olisin halunnut vastauksen: mitä milanolainen mies tekee milanolaisessa hotellissa?

Epäsiisti mies, jonka toisesta sukasta pilkotti epäsiisti isovarvas, oikaisi itsensä sängylleen ja alkoi katsoa sarjoja tietokoneeltaan. Lukitsin tavarani visusti ja lähdin kaupungille. Tapasin saksalaisen Bolognan kaverini, joka on työharjoittelussa Milanossa ja lähdimme etsimään baaria. Parin tunnin etsimisen jälkeen maksoimme seitsemän euroa oluttuopista ja surkuttelimme kovaa kohtaloamme – sekä oluen hintaa, että Bolognasta lähtemistä.

Kun palasin, milanolainen mies nukkui sängyllään vaatteet päällään. Iltatoimien jälkeen pujahdin omaan sänkyyni odottamaan seuraavaa päivää. Keskellä yötä heräsin ääniin, joita en heti osannut selittää. Kuvittelin, että afganistanilainen mies katsoo elokuvaa kännykästään, joten pyysin häntä laittamaan sitä pienemmälle. Hän katsoi minua – ainakin luulen niin, sillä huoneessa oli aika pimeää – ja sanoi sitten italiaksi milanolaisella saman asian. Tajusin, että elviksemme katsoi toimintaelokuvaa. Onneksi hän pian ymmärsi viedä koneensa ja itsensä ulos huoneesta.

Heräsin siihen, kun joku sanoo minulle, että hän on aikaisemmin nukkunut sängyssäni, mutta voi mennä neljänteen sänkyyn nukkumaan Kiva tietää näin aamukolmelta.. Miehen puheenparresta en saanut ihan selvää, mutta se saattoi olla englantilainen.

Viideltä heräsin siihen, että joku tanssii sänkyni vieressä. Ikkunasta tulevassa katulampun loisteessa erotin hänen ääriviivansa. Olin tunnistavinani nämä liikkeet. Sama nykivä lantionliike, ilmaa pumppaava nyrkki ja keuhkoissa rahiseva hengitys. Makasin hetken silmät auki, mutta kun hahmo kaatui vyötäröltä eteenpäin ja alkoi rummuttaa sänkyni jalkopäätä ja jalkojani, kysyin, että mitä hän oikein tekee.

Hahmo ei vastannut. Hän näytti siltä, kuin hän olisi menossa johonkin, mutta ainoa tapa liikkua oli tanssia sentti sentiltä eteenpäin. Hän toisti saman liikkeen puolen tusinaa kertaa ja nytkähti sitten toiseen. Kysyin uudestaan, mitä hän tekee. Tällä kertaa hän vastasi, eikä aksentti ollut italialainen. Mies veti esiin kännykkänsä, teki muutaman balettihypyn sänkyni vierustaa pitkin ja heijasti jokaisella hypyllä näytön valoa kasvoilleni. Sitten hän sipsutti huoneen nurkkaan, jossa hän seisoi hetken paikoillaan liimautuneena kaappia vasten ja jatkoi sitten tanssimista.

Jostain syystä uni ei tullut aivan heti silmään huolimatta siitä, että tämä uusi tulokas lähti käytävään hortoilemaan heti esityksensä jälkeen. Kun afganistanilainen poika herää, kysyn häneltä, kuuleeko hän musiikin – koska kaikki muut ilmeisesti kuulevat.

3 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu, etten koskaan harkitse ottavani jaettua majoitusta tämän luettuani.

    Blogiasi on ollut ilo lukea. :)

    VastaaPoista
  2. miten ihmeessà baarin lòytymiseen meni 2 tuntia ??
    Milanohan on tunnettu mm. aperitiivostaan (happy hour); melkein baarissa kuin baarissa 6-10€uron hintaan saa myòs vatsansa tàyteen, sillà milanolainen aperitiivo ei sisàllà pelkkià perunalastuja ja pizzanpaloja vaan làmpimàt pastat, risotot, salaatit ym.
    Sunnuntaisin voivat monet baarit olla kiinni, mutta muulloin ei pitàisi olla ongelmia :)))

    VastaaPoista
  3. Kädessämme oli kartta, johon oli merkitty Milanon illanviettoalueet, mutta sopivan paikan löytymiseen tarvittiin tosiaan tuo pari tuntia. Ohitimme parit viinibaarit, mutta ne sivuutimme liian korkeiden hintojen pelossa.

    Vieraassa kaupungissa parhaiden paikkojen löytäminen on aina vähän vaikeaa ja tällä kertaa meille kävi näin.

    VastaaPoista