Istun hotellin sängyllä. Vastapäisellä sängyllä
makaa milanolainen mies, joka nykii konemaisesti. Välillä hän nostaa kätensä
ilmaan kuin rock-konsertissa ja tanssii musiikin mukaan. Kukaan muu ei kuule
tätä musiikkia. Ehkä.
Saavuin Hotel San Tomasoon eilen ja paikka
vaikutti varsin mukiinmenevältä hintaansa nähden. 18 euroa neljän hengen
jaetusta huoneesta on hyvä hinta, varsinkin kun ottaa huomioon Milanon
hintatason.
Huoneessa oli aasialaisen näköinen mies, joka
kertoi olevansa Afganistanista. Kun kerroin olevani Suomesta, hän kysyi puhunko
norjaa. Vastasin ruotsiksi ja puhuimme hetken kummallista sekakieltä, johon
kuului osasia englannista, italiasta, ruotsista ja norjasta.
Kierreltyäni kaupungilla palasin huoneeseen ja
pian ovesta astui seuraava asukas. Sisääntulo oli kuin kesäteatterinäytelmästä:
pitkä ja laiha lommoposki asteli sisään päätään kummasti ketkuttaen. Hänen
huulilleen oli jähmettynyt pieni virne, joka leveni aina kun hän vastasi
kysymyksiini.
”Milanosta”, hän sanoi kuin se olisi ollut parempikin
vitsi. Sitten hän alkoi pyörittää kättään ja tanssia paikoillaan. En ollut
varma, oliko kyseessä pakkoliikkeet vai verryttely. Nähtyäni hänen
sadetanssinsa en tullut kysyneeksi ainoaa kysymystä, johon olisin halunnut
vastauksen: mitä milanolainen mies tekee milanolaisessa hotellissa?
Epäsiisti mies, jonka toisesta sukasta pilkotti
epäsiisti isovarvas, oikaisi itsensä sängylleen ja alkoi katsoa sarjoja
tietokoneeltaan. Lukitsin tavarani visusti ja lähdin kaupungille. Tapasin
saksalaisen Bolognan kaverini, joka on työharjoittelussa Milanossa ja lähdimme
etsimään baaria. Parin tunnin etsimisen jälkeen maksoimme seitsemän euroa
oluttuopista ja surkuttelimme kovaa kohtaloamme – sekä oluen hintaa, että
Bolognasta lähtemistä.
Kun palasin, milanolainen mies nukkui sängyllään
vaatteet päällään. Iltatoimien jälkeen pujahdin omaan sänkyyni odottamaan
seuraavaa päivää. Keskellä yötä heräsin ääniin, joita en heti osannut selittää.
Kuvittelin, että afganistanilainen mies katsoo elokuvaa kännykästään, joten pyysin
häntä laittamaan sitä pienemmälle. Hän katsoi minua – ainakin luulen niin,
sillä huoneessa oli aika pimeää – ja sanoi sitten italiaksi milanolaisella
saman asian. Tajusin, että elviksemme katsoi toimintaelokuvaa. Onneksi hän pian
ymmärsi viedä koneensa ja itsensä ulos huoneesta.
Heräsin siihen, kun joku sanoo minulle, että hän
on aikaisemmin nukkunut sängyssäni, mutta voi mennä neljänteen sänkyyn
nukkumaan Kiva tietää näin aamukolmelta.. Miehen puheenparresta en saanut ihan
selvää, mutta se saattoi olla englantilainen.
Viideltä heräsin siihen, että joku tanssii sänkyni
vieressä. Ikkunasta tulevassa katulampun loisteessa erotin hänen ääriviivansa.
Olin tunnistavinani nämä liikkeet. Sama nykivä lantionliike, ilmaa pumppaava
nyrkki ja keuhkoissa rahiseva hengitys. Makasin hetken silmät auki, mutta kun
hahmo kaatui vyötäröltä eteenpäin ja alkoi rummuttaa sänkyni jalkopäätä ja
jalkojani, kysyin, että mitä hän oikein tekee.
Hahmo ei vastannut. Hän näytti siltä, kuin hän
olisi menossa johonkin, mutta ainoa tapa liikkua oli tanssia sentti sentiltä
eteenpäin. Hän toisti saman liikkeen puolen tusinaa kertaa ja nytkähti sitten
toiseen. Kysyin uudestaan, mitä hän tekee. Tällä kertaa hän vastasi, eikä
aksentti ollut italialainen. Mies veti esiin kännykkänsä, teki muutaman
balettihypyn sänkyni vierustaa pitkin ja heijasti jokaisella hypyllä näytön valoa
kasvoilleni. Sitten hän sipsutti huoneen nurkkaan, jossa hän seisoi hetken
paikoillaan liimautuneena kaappia vasten ja jatkoi sitten tanssimista.
Jostain syystä uni ei tullut aivan heti silmään
huolimatta siitä, että tämä uusi tulokas lähti käytävään hortoilemaan heti
esityksensä jälkeen. Kun afganistanilainen poika herää, kysyn häneltä, kuuleeko
hän musiikin – koska kaikki muut ilmeisesti kuulevat.
Minusta tuntuu, etten koskaan harkitse ottavani jaettua majoitusta tämän luettuani.
VastaaPoistaBlogiasi on ollut ilo lukea. :)
miten ihmeessà baarin lòytymiseen meni 2 tuntia ??
VastaaPoistaMilanohan on tunnettu mm. aperitiivostaan (happy hour); melkein baarissa kuin baarissa 6-10€uron hintaan saa myòs vatsansa tàyteen, sillà milanolainen aperitiivo ei sisàllà pelkkià perunalastuja ja pizzanpaloja vaan làmpimàt pastat, risotot, salaatit ym.
Sunnuntaisin voivat monet baarit olla kiinni, mutta muulloin ei pitàisi olla ongelmia :)))
Kädessämme oli kartta, johon oli merkitty Milanon illanviettoalueet, mutta sopivan paikan löytymiseen tarvittiin tosiaan tuo pari tuntia. Ohitimme parit viinibaarit, mutta ne sivuutimme liian korkeiden hintojen pelossa.
VastaaPoistaVieraassa kaupungissa parhaiden paikkojen löytäminen on aina vähän vaikeaa ja tällä kertaa meille kävi näin.