Ensi viikon perjantaina vaihto-opiskeluni
Italiassa loppuu. Aika on mennyt kovin nopeaa, mutta alan jo mielessäni orientoitua
Suomeen palaamiseen. Viime päivät ovat menneet sängyn pohjalla sairastaen,
joten mitään uutta kerrottavaa Bolognasta minulla ei juuri ole. Kavereita on
lähtenyt takaisin koteihinsa ja minä taidan olla viimeisiä puolen vuoden
miehiä, joille heittää hyvästit.
Nyt voin taas alkaa laskea viimeisiä kertoja,
kuten minulla on tapana. Äsken maksoin viimeistä kertaa vuokraa tästä
Luigilandiasta. Ehkä minulla tulee ikävä vuokraisännän tapaa henkäillä
hämmästyksestä kun hän katselee uutisia. Tai tärykalvot repivää naurua kun hän
katsoo italialaisten kummallisia keskusteluohjelmia.
Onneksi viimeisten kertojen mukana tulee aina
ensimmäisiä kertoja. Joku ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Tällä blogilla on
ollut omat hienot hetkensä himmeämpien päivien välissä. Toivottavasti
lukijoilla on ollut edes sadasosan verran yhtä hauskaa kuin minulla.
Onneksi sarjabloggaaja ei pääse raidoistaan. Niille,
jotka eivät ole lukeneet blogia sukulaissuhteen tai ystävyyden vuoksi, voin
kertoa, että kirjoittajan seuraava blogi käsittelee työnhakua. Se on juuri nyt
rakennusvaiheessa, mutta julkaistaneen virallisesti parin viikon sisällä.
Kyyneleitä ei silti vielä tarvitse vuodattaa,
sillä viikossa ehtii vielä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti