Mitä yhteistä on iPhonella ja järjestetyllä avioliitolla?

Vanhan anekdootin Fordin T-mallia sai minkä värisenä tahansa kunhan se oli musta. Sata vuotta myöhemmin sama voitaisiin sanoa ensimmäisten sukupolvien iPhoneista. Nokialla puolestaan oli valikoima epämääräisiä numero- ja kirjainyhdistelmiä, joista valitseminen vaati niiden ominaisuuksiin perehtymistä.

Nokialla oli tietysti omat lippulaivamallinsa, mutta niiden lisäksi vaihtoehtoja oli valtavasti. Applen menestykselle ja Nokian alamäelle on olemassa lukemattomia syitä, mutta yksi tekijä iPhonen ja koko iTuoteperheen menestyksen takana on se, että karsitut vaihtoehdot yksinkertaistavat kuluttajan päätösprosessia. Tämän kirjoituksen ytimenä on kuitenkin se, että vaihtoehtojen vähyys myös muuttaa myös valintaan suhtautumista ei pelkästään sen tekemistä.

Ihmismielelle on ominaista, että omat valinnat pyritään järkeistämään, vaikka alun perin niille ei välttämättä ollut rationaalista syytä. Ne myös pyritään näkemään positiivisessa valossa. Otetaan esimerkki: kun päätin vaihtopaikkaani, minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Firenze tai Bologna. Sattuman perusteella valitsin Bolognan ensimmäiseksi valinnakseni. Vähän aikaa sitten näin vaihtohakemukseni ja muistin, että minulla oli ollut myös toinen vaihtoehto. Tunsin tehneeni oikean päätöksen, sillä Firenze on mielestäni turistimaisempi siinä missä Bologna on oikeiden italialaisten asuttama eloisa opiskelijakaupunki. Olin siis valintaani tyytyväinen.

Jos taas olisin valinnut Firenzen, olisin epäilemättä pitänyt Firenzeä oikeana valintana, koska se on esimerkiksi kauniimpi ja kulturellimpi kuin Bologna. Mitä jos minulla olisi ollut näiden kahden vaihtoehdon sijaan kaikki Italian yliopistot valittavana? Ensinnäkin valintaprosessi olisi ollut tuskallisempi ja lopulta olisin vain valinnut lähes sattumanvaraisesti jonkun. Jälkeenpäin tietenkin olisin löytänyt valinnalleni järkiperusteet.

Toiseksi olisi saattanut käydä niin, että valitsemani kaupunki ei olisikaan miellyttänyt minua yhtä paljon kuin Bologna nyt. Jos olisin päätynyt Roomaan, olisin ehkä kaivannut Pohjois-Italiaan. Muualla olisin kaivannut historialliseen Roomaan. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen, mutta jos vaihtoehtoja on vähemmän, ehkä aidan toinen puoli kasvaakin heinää.

Psykologit ovat osoittaneet, että juuri näin käy: jos vaihtoehtoja ei ole, sen kanssa opitaan elämään. Kun vaihtoehtojen lukumäärä kasvaa, tyytyväisyys päätökseen laskee, koska sitä verrataan muihin mahdollisuuksiin. ”Mitä jos?” -ajattelu kylvää täten tyytymättömyyden siemenen. Tämä pätee niin älypuhelimen ostamiseen, parisuhteisiin kuin muihin elämän suuriin ja pienempiinkin päätöksiin.

Tästä pääsemmekin otsikon kysymykseen. Länsimaalaiselle ihmiselle ajatus järjestetystä avioliitosta tuntuu vieraalta, sillä puolison valintahan on yksi henkilökohtaisimmista päätöksistä, joita ihminen elämässään tekee. Mutta onko parinhaussa kyse Sen Oikean etsimisen sijaan Sen Oikean Asiaintilan etsintä? Kuinka monta kertaa sitä tapaa kiinnostavan ihmisen, jonka kanssa voisi kuvitella seurustelevansa, mutta käy ilmi, että hän – tai sinä itse – on jo parisuhteessa, muuttamassa toiselle puolen maailmaa tai mikä tahansa miljoonista raskauttavista asiaintiloista. Kun tähdet ovat oikeassa linjassa ja kaksi ihmistä tapaavat Siinä Oikeassa Asiaintilassa, ihmisaivot kääntävät tilanteen siten, että toisesta tuleekin Se Oikea.

Tutkimusten mukaan järjestetyt avioliitot ovat onnellisempia kuin länsimaalaiseen tapaan sovitut. Edellä keskustellun perusteella voidaan esittää, että kyseessä on sama ilmiö kuin iPhonen ostossa: koska vaihtoehtoja on vähän, lopputuloksen kanssa opitaan elämään. Eikä siinä vielä kaikki. Järjestetyssä avioliitossa ei nimittäin ole tilaa ”Mitä jos?” -mietteille. Joskus valintojen runsaus – kutsuttukaan sitä vaikka vapaudeksi – ei olekaan hyvä asia, vaan saattaa johtaa suurempaan onnettomuuteen.