Suomen paletti oli tummaa murrettuna harmaalla.
Milanossa aurinko paistoi, talvitakki kuumotti ja junamatkan värimaailma oli
kuin haalennut Jaffa-mainos kyläbaarin ikkunassa.
Myötäpäivään-blogi palaa taas tuttuun
päiväjärjestykseen ja luotaa kulttuurien ja ihmisten välisiä syviä vesiä samaan
tyyliin kuin ennenkin. Luvassa on ainakin lastuja siitä, miten itseä kehutaan
ja kuinka kauan on soveliasta olla myöhässä ja missä tilanteissa.
Nyt kipin kapin kauppaan ja täyttämään
ruokakomerot kaikella italialaisella hyvällä – muun muassa iki-ihanalla Pamin
UHT-maidolla ja tonnikalalla. Sosiaalisesti kyltymätöntä vuokraisäntää ei ole
vielä näkynyt, joten en joudu heti hyppäämään kulttuuriuima-altaan syvään
päähän.
hhahha, nyt sulla taitaa olla jotain puhuttavaa vuokraisànnàllekkin!
VastaaPoistaTänään tuli se kammottu hetki, joka jokaisen ihmisen elämässä tulee yleensä ainakin kerran päivässä: lämpimän ruoan valmistaminen.
VastaaPoistaMahassa alkoi kurnia neljän aikaan, mutta vuokraisännän hento näppäimistön hakkaus kuului hänen huoneestaan. Normaalisti hänen olisi pitänyt olla jo töissä. Keräsin rohkeuteni ja otin iPadini kainaloon. Laitoin siinä videon pyörimään siinä toivossa, että hän luulisi, että minulla on jotakin tärkeääkin tekemistä.
Astelin keittiöön päättäväisesti. Kun kolistelin astiat kaapista, vuokraisännän hymyilevät kasvot ilmestyivät keittiöön. "Kun kerran sinä pidät tauon, minäkin pidän tauon, " hän sanoi.
Padot aukesivat ja hän alkoi selittää minulle, miten hän oli ostanut kettingit renkaisiinsa talviajoa varten. Kohtalooni alistuneena laitoin videon tauolle ja vedin suupielet puoli-irvistykseen, joka toivottavasti viesti, että kuuntelen kyllä mutta vastahakoisesti.
Vuokraisäntä selitti koko sen ajan kun laitoin ruokaa ja söin ja tiskasin. Ei mitään uutta Bolognan-rintamalta.