Eilen sain tietää graduni arvosanan, mikä oli
loppujen lopuksi aika suuri pettymys. Loppupäivä olikin sitten niin kuin
elokuvan sankarilla, jolla mikään ei onnistu. Ulkona satoi vettä, löin pääni
keittiönkaapin oveen, astuin lätäkköön ja sukka kastui läpimäräksi. Maailmalla
tuntui olevan jotakin minua vastaan.
Tosiasiassa minulla oli jotakin maailmaa vastaan. Huomasin
asioita, jotka sopivat mielentilaani. Kirjoitin vain pari päivää sitten siitä,
miten onnellisuus on asenne, joten tuntuu sopivalta, että pian sen jälkeen
takaisku väritti linssini lyijynharmaiksi. Pessimisti sanoisi, että elämä kyllä
vetää takaisin maan pinnalle.
Graduni aiheeseen sopien voin lainata elokuvaa
Before Sunrise. Päähenkilöt keskustelevat tutkimuksesta, jossa todetaan, että
mielenlaatu ei paljoa muutu mitä elämässä sitten tapahtuukaan. Esimerkkeinä on
neliraajahalvautunut ja lottovoittaja. Jos on ennen lottovoittoa ollut kyyninen
mörrimöykky, pari miljoonaa ei sitä muuta mihinkään.
Lottovoittoa en saanut ja terveyskin on tallella,
joten pettymys toivottavasti hiipuu mielestä pikaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti