Hyvää huomenna, Suomi

Ensimmäinen italiankielinen suullinen koe oli pääosin sellainen kuin odotinkin. Ennen kokeen alkamista odottelimme 45 minuuttia, että opettaja ilmaantuu paikalle. Sitten odottelin tunteroisen, että pari minua edellä ollutta tekee kokeen. Itse koe oli suullisena helpompi, sillä opettaja auttoi niiden asioiden kanssa, joita ei täysin muistanut.

Kurssin aiheena oli latina ja Raamattu. Kirjalistassa oli muutama kirja, jotka olisi ilmeisesti pitänyt lukea, mutta jotka selasin läpi nopeasti. Ne olivat täynnä nimiä ja vuosilukuja, jotka eivät minua hyödytä mitenkään. Niinpä keskityin Raamatun kääntämiseen ja siihen liittyviin ongelmiin.

Itse tentti meni ohi nopeasti ja siinä kävi ilmi, etten oikeastaan osannut asioita, mitä kysyttiin. Ihmetys olikin suuri kun opettaja kirjoitti arvosanaksi 30/30. Monestihan sanotaan valenöyrästi, että en minä osannut mitään, mutta tällä kertaa se oli jopa totta. Asiaan vaikutti varmasti se, että olen vaihto-opiskelija, mutta täysien pisteiden antaminen tuntui huijaamiselta. Kuten sanoin muille käytävässä odottaville opiskelijoille, kurssilla on kaksi arvosanaa: 30/30 niille, jotka eivät tiedä mitään ja niin kutsuttu 30 e lode niille, jotka osaavat asiansa.

Mutta nyt voin viimein unohtaa koulujutut hetkeksi. Tänä iltana on vuorossa jouluateria muiden vaihtareiden kanssa. Huomenaamulla kello seitsemän lähden kohti Milanoa, josta lennän Riikan kautta Ouluun. Pian siis pääsen syömään suomalaista kotiruokaa. Hyvää huomenna, Suomi.