Sisilia on onneksi niin pieni saari, että
etäisyydet ovat varsin pieniä ja matkustusajat kohtuullisen lyhyitä. Palermosta
pääsee itärannikon Cataniaan noin kahdessa ja puolessa tunnissa bussilla, joka
maksaa viitisentoista euroa. Varasimme hostellin kaupungin keskustasta, joten
sieltä oli helppo lähteä tutkimaan toista Sisilian suurta kaupunkia.
Ensivaikutelma Cataniasta oli sama kuin
Palermosta: ränsistyneitä rakennuksia ja ilmeikkäitä ihmisiä. Jotkut
retkikuntamme jäsenistä pitivät enemmän Cataniasta ja he olivat sitä mieltä,
että se ei tuntunut yhtä vaaralliselta kuin Palermo, mutta minusta molemmissa
oli hyvät ja huonot alueensa.
Catanian lähellä on tietenkin Etnan valtaisa luonnonpuisto.
Varasimme puolikkaan päivän opastetun kierroksen tulivuoren valloittamiseen.
Opas haki meidät hostellilta ja kierrätti ympäri tulivuorta. Aamulla sää oli
kirkas, joten näimme vielä Etnan huipun, mutta päivän mittaan sumu nousi ja
peitti näkyvyyden. Oppaamme selitti meille Etnan historiaa ja pelotteli
mullistuksilla, joita tuliperäisillä alueilla saattaa tapahtua. Kapusimme myös
laavaluolaan maan alle katsomaan, minkälaisia rakennelmia virtaava laava saa
aikaan. Kierros maksoi 35 henkilöltä, mutta oli kyllä sen arvoinen.
Catanian kaupungista mieleen jäi eräs
museokäyntimme. Saavuimme sinne puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Pöydän takana
parveili viitisen ihmistä, jotka laskuttivat meiltä nelisen euroa sisäänpääsymaksua.
Kiersimme näyttelyn nopeasti, sillä siellä ei ollut kovin paljoa nähtävää,
mutta kun olimme jo melkein ulkona eräs oppaista liittyi seuraamme. Hän
valitteli, että turistit eivät käy museoissa Sisiliassa. He olivat kuulemma
tienanneet kolmekymmentä euroa sinä päivänä. Siitä heidän pitäisi saada
maksettua mielestäni valtaisin henkilökunnan palkat. Tehokkuusajattelu ei
selvästikään ole ehtinyt Sisiliaan asti.
Lopuksi taas valikoima tunnelmakuvia Cataniasta ja
Etnasta. Seuraavaksi luvassa on Sisilian matkamme henkilökohtainen huippukohta,
eli Taorminan kaunis pikkukaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti