"Miksi sinun pitää taas
lähteä?" mummoni kysyi, kun näin hänet ehkä viimeistä kertaa ennen
Italian-vaihtoa. Sitä voisi kuvitella, että tuollaiseen kysymykseen olisi jo
keksinyt vastaukset siinä vaiheessa, kun asunto on tyhjennetty ja matkaan on
aikaa enää pari päivää.
Ihminen on hyvä keksimään
järjellisiä syitä toiminnalleen, vaikka tekisi päätökset hetken mielijohteesta.
Australian-vaihdon jälkeen ajattelin, että en enää lähde Suomesta, kun kerran
pääsin tänne takaisin. Kesti kuukausi, ja olin hakemassa Bolognan yliopistoon
vaihtoon.
Saattaa olla, että ajattelin,
että otan kaiken irti opiskeluajoistani ja kerrytän kulttuurista pääomaa
opintopisteiden rinnalla. Opiskelin muutaman vuoden italiaa silloin, kun sitä
vielä pystyi opiskelemaan kielikeskuksessa, ja jos en lähtisi vaihtoon,
unohtaisin senkin vähän mitä ehdin oppia.
Ehkäpä Italia oli luonnollinen
vaihtokohde antiikin kulttuurin opiskelijalle. Pölyiset kirjat on parempi
korvata tomuisilla raunioilla, jotta saa kunnon käsityksen siitä, millaista
elämä ennen on ollut.
Päätökseni taustalla voi toki
olla myös halu kokea jotain uutta ja pelko siitä, että jos en lähde niin kadun
sitä myöhemmin. Noista kahdesta ensimmäinen painaa vaakakupissa enemmän, sillä
se suuntautuu eteenpäin eikä taaksepäin.
En osaa vastata mummoni
kysymykseen vielä. Ehkä hänen pitää kysyä samaa vaihdon jälkeen, sillä silloin
minulla on ollut kolme ja puoli kuukautta aikaa ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti