Alku aina hankalaa

Bolognan asuntotilanne on vaihto-opiskelijan näkökulmasta varsin kehno, ja asioituani päivän italialaisissa toimistoissa alan taas arvostaa Suomea aivan eri tavalla. Varsinaiseen byrokratiaan en ole vielä edes törmännyt, mutta pelkkä kansainvälinen yksikkö ja asuntotoimisto saavat pudistelemaan päätään.

Olen taas siinä vaiheessa, että huomaan kaiken kielteisen enkä paljoakaan myönteistä. Siksi kirjoitankin nyt sekä positiivisista että negatiivisista asioista, jotta universumin tasapaino säilyisi.

Ensinnäkin Bolognassa on vaikea löytyy vuokra-asuntoa vain muutamaksi kuukaudeksi, sillä samoista paikoista kilpailee paikallisia, jotka etsivät asuinpaikkaa pitemmäksi aikaa. Ja sattuvat vielä puhumaan italiaa. Asuntotoimiston nainen naputteli konettaan hetken aikaa ja ilmoitti sitten, että heillä ei oikein ole sopivia huoneita minulle. Etsintä siis jatkuu omin voimin.

Positiivisena huomautuksena sanottakoon, että Bologna vaikuttaa mukavalta kaupungilta, jota turismi ei ole vielä turmellut. Kaduilta puuttuvat sateenvarjon kädensijaan solmitun huivin perässä huitovat amerikkalaiset ja kamerallaan sata kuvaa sekunnissa räpsivät aasialaiset. Kaupunki on myös puhdas ja joka kulmasta löytyy uusia mielenkiintoisia pikkukauppoja.

Huomattakoon myös, että myös Bologna on kokenut saksalaisten invaasion. Tämänhetkisessä asuinpaikassani asuu mukava saksalainen, joka puhuu italiaakin, ja aiemmin päivällä tapasin kaksi saksalaista, jotka eivät puhuneet italiaa. Tämänhetkiset kontaktini rajoittuvat siis taas kerran saksalaisiin. En ole ihan varma, onko se hyvä vai paha.

Asunnonhaku jatkuu, mutta illalla on luvassa jalkapallo-ottelu irkkubaarissa, jossa toivottavasti on muitakin kuin saksalaisia.