Suunta länteen, sitten pohjoiseen

Viimeinen Pohjois-Italian suurista kaupungeista on vielä valloittamatta. Onneksi siihenkin tarjoutuu mahdollisuus torstaina, kun jätän Bolognan taakseni. Lentoni lähtee Linaten lentokentältä Milanosta perjantaina, mutta huonojen säidenkin takia en halua matkustaa junalla vasta kyseisenä päivänä.

Hotellin – tai ehkä pikemminkin hostellin – nimi on Hotel San Tomaso ja nähtäväksi jää, minkälainen se on. Onneksi se on tarpeeksi lähellä keskusrautatieasemaa, joten minun ei tarvitse läkähdyttää itseäni matkatavaroitani kantamalla.

Eilen illalla heitin jälleen hyvästit eräällä ystävälleni, koska hän ajatteli panostaa tentteihin lukemiseen loppuviikon. Vietimme melkeinpä perinteeksi muodostuneen pokeri-illan, ja tällä kertaa neiti Fortuna seisoi olkapääni takana, sillä voitin ensimmäiseltä kierrokselta huimaavat kuusi euroa. Toisen kierroksen vei englantilainen ystäväni hiuksianostattavan finaalin jälkeen.

Vanhana lähtijänä huomaan taas lähtemisen merkit. Olen vaihtanut tavanomaiset -2.0-vahvuiset lasini nostalgialaseihin. Kaikella mitä teen on erityistä painoa. Voin laskea iltani Bolognassa ja suuripiirteinen suunnitelma niiden kululle on jo tehty.

Mutta katse eteenpäin! Niille kotimaan ystävilleni, jotka tätä sattuvat lukemaan, ehdotan uutta perinnettä: pokeri-ilta aina silloin tällöin kaikkien arjen urien lomassakin.